Verho

Kaksin taas kävellään,
pitkin hiekkapolkua metsään,
missä yleensä nähdään.

En jaksa välittää,
mitä ajattelet enää.
En tunne elämää,
en sinua vieläkään.

En jaksaisi enää odottaa,
milloin tahdot sen minulle paljastaa.
Haluatko kanssani elämäsi jakaa,
tulisitko pois tuon salaperäisyyden verhon takaa?

En ymmärrä,
kun taas kävellään.
Mikä sellaista on,
mitä et voi paljastaa,
kun ollaan kaksin vaan?

Ote kädestä tiukentuu,
se on mieleeni juu.
Taidan hymyillä uskaltaa,
ja rakkauteni tunnustaa.

En jaksaisi enää odottaa,
milloin tahdot sen minulle paljastaa.
Haluatko kanssani elämäsi jakaa,
tulisitko pois tuon salaperäisyyden verhon takaa?

Perillä metsän keskellä,
jossa jokaisella merkitystä on hetkellä.
Vedät minut kainaloon,
suljen silmäni, kaikki hyvin on.


Minunko takiani?

On lapsi hiljaa ja katsoo ikkunaan.
Ei vilkaise taakseen, mutta voi silti kuulla kirkunaa.

Ei erota hän sanoja, vain vihaisia huutoja.
Eikö voitaisi vaan elää sovussa?

Koulusta kotiin ja siitä päikkäriin.
Äiti on poissa ja isä on kokouksissa noissa.

En usko, ei kiinni en saa, miksi jaksaa jankuttaa?
 Jos ei toimi, ei toimi, ei saa huutaa!

Yöllä, hiljaa, ei kuulu kirkunaa.
Niiskaus kuuluu, halkoo ilmaa.

Äiti istuu keittiössä isän ollessa töissä.
Voisitteko lopettaa, edes hetkeksi unohtaa?
Minua takiani vaan?

Dingo - Sinä ja minä kappaleeseen sovitettu


Se kesä

Istun hiljaa, katson ikkunaan.
Sun kasvos nään loistavan, silmissäin.

Hymysi mieleeni palaa ja muistot kesästä.
Kun valvoimme puolen yötä,
menemättä nukkumaan.

Kun aurinko vihdoin nousi, vielä valvottiin.
Ja naurettiin ja juteltiin,
me toisiimme luotettiin.

Kun syyssateet tuli, ja ilma kylmeni.
Muistot jäi mieleen ja jälkemme ajan teille,

kun me naurettiin, ja juteltiin, silloin toisiimme luotettiin.

Talvi tuli ja pakkaset, lumihiutaleet leijailee.
Ne minua muistuttaa,
mitä kesällä tehtiin niin.

Kevät tuli hiljalleen, hiiren korvat puihin käy.
Katson ikkunaan, aurinkoon ja muistan taas sen kesän, kuin eilisen.
Silloin naurettiin ja juteltiin, salaisuutemme jaettiin.
Toisia vasten me itkettiin

ja kun erottii, me toisia halattiin.

Kesä tuli uudelleen, talvi väistyi taa.
Ja uudestaan, me viime kesä eletään.

It comes from my heart.

Nanananaaanaaa nanananaanaaa nanananaanaa nananananaaa
'u' are always in my mind,|
always in my dreams.|
When I thinking about 'u', I can't stop.|
I'm thinking about 'u', when I'm at school, |
I'm thinking about 'u', when 'u're gone.|

Nanananaaanaaa nanananaanaaa nanananaanaa nananananaaa
Even if rained or shined,|
I'm thinking about 'u'.|
Even it was day or night, |
I'm thinking about 'u'.|
When it is the night, I can't sleep|
because, I'm thinking about 'u'.|

Nanananaaanaaa nanananaanaaa nanananaanaa nananananaaa
'U' are always in my mind,|
'n ''u' know it,|
because I love 'u',|
'n' I want 'u' to know that,|
it comes from my heart.|

Uuu-jaa, it comes from my heart.

Selitys, tämä on tehty -04!




Kerran kun koulus keskiviikkona kuljin

Kerran ku koulus keskiviikkona kuljin,
matikan luokan oven suljin,
taas passitettu reksan luo,
kun Rouvinen mulle taas valituksen suo:

"Taas sitä tunnilla riehuttiin ja röökiä piiloteltiin.
Miten kauan menee oppii, ettei toista vedetä turpiin?"

Minkä mä sille voin, etten saa mielestä sitä jätkää,
kun se pelaa lätkää, kentällä jäällä, meillä täällä.

Viimeks kun eilen tavattiin,
me melkein halattiin,
kunnes todellisuuteen palattiin.

Kansliaan kun astutaan saa samat sanat vastaan:
"Rehtori odottaa"

"Taas sitä tunnilla riehuttiin ja röökiä piiloteltiin.
Miten kauan menee oppii, ettei toista vedetä turpiin?"
Niin se taas alkaa, kun reksa mutsille soittaa.

Minkä mä sille voin, etten saa mielestä sitä jätkää,
kun se pelaa lätkää, kentällä jäällä, meillä täällä.

Kotona mutsi mulle raivoaa ja viikkorahan uhkaa lakkauttaa.
Lappuja kotona on jo kuus eikä tääkään ole enää uus.

Nimen lappuun laittaa ja tukkapöllyn antaa.
Röökit lentää taskusta, mutsi huutaa raivosta.

"Taas sitä tunnilla riehuttiin, röökiä piiloteltiin ja reksalle vittuiltiin.
Kauan menee et tajuut, että koulussa määrää ne muut?"

Ehkä sitä joskus rauhotutaan ja opei kuunnellaan,
mut sitä ennen riehutaan ja pidetään hauskaa!

Kirjoitettu 2003 yläasteen musiikintunnille. Räppinä meni levylle.